Makon ensimmäiset festarit olivat männä viikonlopun Maailma kylässä Helsingissä. Lauantaina satoi vettä, joten päätimme lähteä paikalle. Arvelimme, että koska sunnuntaiksi oli luvattu aurinkoa, olisi lauantai se väljempi päivä. Kuten olikin. Etenkin kun miulla oli kerrankin säänmukainen varustus eli kumisaappaat. Kun muut kiertelivät lätäköitä, mie porskutin menemään. Kotimatkalla hoksasin näyttäväni kumppareissani, Rukan sadetakissani ja huivi päässä erehdyttävästi marjanpoimijalta. Marjojen sijaan mukaan tarttui pari Ydintä, Kumppani, Tiedonantaja, Hiekanjyviä sekä Ville Rannan Eräänlaisia rukouksia. Maailma kylässä -festarin suurin ongelma on se, että siellä on niin paljon herkullista ruokaa tarjolla, että on vaikea päättää mitä söisi. Nyt vedin tunisialaista kuskusia ja hyväähän se tietysti oli.
Makko pärjäsi mainiosti. Nukahti noin toisessa teltassa ja nukkui kotiinlähtöön saakka. Kaikki tapaamamme tutut ihastelivat isällään liinassa tuhisevaa pikkuista.
Sunnuntaina vaelsimme pitkospuita Vanhankaupunginlahden Kuusiluotoon, toisin kuin kukaan muu. Olivat varmaan siellä Maailma kylässä 
Ihana paikka. Niitä harvoja mestoja Helsingissä, joihin ei liikenteen häly kuulu (kun tuulee oikeasta suunnasta). Makko nukkui matkat sinne ja takaisin liinassa, mutta tutustui saaressa mm. tervaleppään ja ruokoihin. Sai myös syötyä palan vaahteranlehteä, minkä huomasimme tänä aamuna.
Avainsanat: kantoliina, kivaa, luonto
