Festarimeininkiä ja luonnonrauhaa

Makon ensimmäiset festarit olivat männä viikonlopun Maailma kylässä Helsingissä. Lauantaina satoi vettä, joten päätimme lähteä paikalle. Arvelimme, että koska sunnuntaiksi oli luvattu aurinkoa, olisi lauantai se väljempi päivä. Kuten olikin. Etenkin kun miulla oli kerrankin säänmukainen varustus eli kumisaappaat. Kun muut kiertelivät lätäköitä, mie porskutin menemään. Kotimatkalla hoksasin näyttäväni kumppareissani, Rukan sadetakissani ja huivi päässä erehdyttävästi marjanpoimijalta. Marjojen sijaan mukaan tarttui pari Ydintä, Kumppani, Tiedonantaja, Hiekanjyviä sekä Ville Rannan Eräänlaisia rukouksia. Maailma kylässä -festarin suurin ongelma on se, että siellä on niin paljon herkullista ruokaa tarjolla, että on vaikea päättää mitä söisi. Nyt vedin tunisialaista kuskusia ja hyväähän se tietysti oli.

Makko pärjäsi mainiosti. Nukahti noin toisessa teltassa ja nukkui kotiinlähtöön saakka. Kaikki tapaamamme tutut ihastelivat isällään liinassa tuhisevaa pikkuista.

Sunnuntaina vaelsimme pitkospuita Vanhankaupunginlahden Kuusiluotoon, toisin kuin kukaan muu.  Olivat varmaan siellä Maailma kylässä Ihana paikka. Niitä harvoja mestoja Helsingissä, joihin ei liikenteen häly kuulu (kun tuulee oikeasta suunnasta). Makko nukkui matkat sinne ja takaisin liinassa, mutta tutustui saaressa mm. tervaleppään ja ruokoihin. Sai myös syötyä palan vaahteranlehteä, minkä huomasimme tänä aamuna.

Kevään seurantaa

Vaikka pidänkin itseäni jonkin sortin luontoihmisenä, niin arkielämän luonnonharrastus on kyllä melko vaatimatonta. Tänä keväänä päätinkin tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni jotenkin järjestelmällistä kevätseurantaa.

Makko liitettiin heti nimenjulkistuksen jälkeen Luonto-Liiton jäseneksi ja postissa tupsahtikin Kevätseuranta-lomake. Sitä olen nyt täytellyt, ja olen ihan uudella tavalla innostunut kevään tulosta. Siis toki aiempinakin vuosina olen havainnut leskenlehdet, västikset sun muut, mutta nyt olen oikein vasiten yrittänyt pohtia, että mistä elinympäristöstä mikäkin keväänmerkki löytyisi.

Säästän tämän Makon ensimmäisen kevätseurannan Makon aarrelaatikkoon, jotta hän voi sitten joskus vanhempana ihmetellä, että ai että tuollainen kevät.

Olemme joka päivä retkeilleet lähimetsissä ja aina löytyy jotain uutta, myös tuon lomakkeen ulkopuolista jännää. Toki kaikkea vähemmän kivaa ihmisperäistä, joista ehkä bloggaan erikseen, mutta myös lähiluonnon mukavia ihmeitä. Useimmiten Makko nukkuu koko retken ajan, mutta oli tänään loppureissusta hereillä. Kokeilimme miltä tuntuvat männynkaarna ja koivuntuohi, nuoret pihlajanlehdet sekä kuusenneulaset.

Puklua mustalla

Vanhemmuudestaan hurmioitunut vanhempi esittelee tietenkin ylpeänä mm. olkapäitään koristavia raejuustolaattoja. Puklutahrat saa parhaiten esiin pukeutumalla mustaan. Aktiivisen vanhemman vaikutelmaa voi korostaa myös kantamalla lasta omilla hartioilla, jolloin puklua löytyy todennäköisesti myös vanhemman hiuksista.

Terv. nimim. Kaikki mun kivat julistavat t-paidat on mustia

Metsän peitossa

Eilen Pikku-Makko oli ensimmäistä kertaa metsässä omin jaloin ja kätösin. Tähän asti on ollut kannettuna, eilen laitettiin möyrimään maahan. Oli kenties hieman hämmentävä kokemus, kun kaikki tarttui käsiin. Kotonahan saa lattiaa läpsytellä vaikka kuinka, mutta ei sitä pysty nostamaan. Nyt oli kädet kirjaimellisesti täynnä kuivahtaneita metsälauhoja, männynkäpyjä ja havunneulasia. Kokeilimme myös miltä mänty ja kataja tuntuvat.

Metsässä sujui imettäminenkin mukavasti. Taisikin olla eka kerta ulkoilmassa. Ei tullut kylmä, kun auringossa ja tuulen suojassa oltiin eikä liikoja paljasteltu – rintatulehdus ei olisi kiva ylläri.

Makon pissattaminen kävi sekin kätevästi. Alaosa paljaaksi ja menoksi. Vaatetuksena hällä – kantoliinan alla – oli bodyn ja puolipotkarin päällä huppari ja collegehousut (ynnä kypärämyssy, kissanaamatumput ja villasukat). Emme ole oikein päässeet haalareiden kanssa yhteisymmärrykseen. Meistä ne ovat melko epäkäytännöllisiä eikä niitä liinaillessa olla tarvittu.

Käyttöä oli myös sateenvarjolle. Oli hyvä aurinkosuoja mönkiäiselle. Lierihattu, jonka Makko sai olikosenyt nimijuhlalahjaksi, oli valitettavasti jo liian pieni, joten sitä ei käytetty. Laitettiin jo eteenpäin kiertoon. Mukana oli myös makuualusta, sen päällä tuli myös istuiltua ja puettua Makkoa.

Nyt suunnitellaankin jo innokkaasti ensimmäistä yön yli -retkeä!

Fillarikärrykokemuksia?

No niin. Kesä on jo melkein täällä. Fillarilla pääsisi vaikka minne, paitsi Makko ei pääse, kun ei ole konstia saada häntä fillarin kyytiin. Suunnitteilla on hankkia peräkärry. Jos kellä on kokemuksia, niin niitä vastaanotetaan riemumielin.

Metsäretkiä

Nyt kun metsän pohjat ovat lumettomia ja kuivia, on jälleen tullut havaittua yksi kantoliinan monista hyvistä puolista: pääsee vauvan kanssa metsään kuljeskelemaan

Vaikeita vaatevalintoja

Hatarapäinen äiti meinasi tänään unohtaa pukea lapselle ulkovaatteet päälle muskarista lähdettäessä. Ihmetteli vaan, että kappas kun sujahti hyvin liinaan. Ja tajusi siinä samalla, että nuttu, villasukat, kypärämyssy ja tumput unohtuivat. Eikun iloinen Makko pois liinasta, vaatteiden lisäys ja kitisevä Makko takaisin liinaan. Onneksi Nukku-Matti tuli taas pikapuoliin.

Keväällä on vaikea päättää mitä sitä ulos päälleen panisi, jottei tulisi liian kuuma, muttei toisaalta vilustuisikaan. Mutta vielä vaikeampaa on päättää mitä lapselleen pukisi.

Niitä on sellaisia lämpömittareita, joiden anturi laitetaan lapsen vaatteiden alle ihoa vasten ja se näyttöosa tulee vaatteiden päälle. Siitä sitten näkee lapsen lämpötilan. Aion kuitenkin pärjätä ilman.

Neutraali tarkoittaa neutraalia

Tänään on hermoja kiristänyt naapurin remontin lisäksi toisaalla käyty keskustelu siitä, pitäisikö lapsen sukupuoli kertoa ja sukupuolineutraalista kasvatuksesta ylipäätään. En ole lukenut keskustelun viimeisiä käänteitä enkä aio, koska olen jo pikkuhiljaa pääsemässä positiivisempaan mielentilaan (junaliput evakkomatkalle on jo hankittu).

Mistä, oi mistä, löytyy aina vaan niitä, jotka käsittävät sukupuolineutraalin (-sensitiivisen) kasvatuksen sellaiseksi, että pojille puetaan pitsisukkahousut ja laitetaan rusetti tukkaan ja tytöille puetaan pikkupuku päälle? Tai en mä oikeasti halua tietää.

Meidän perheessä sukupuolineutraalius on ainakin käsitetty niin, ettei mitään väriä taikka vaatetta (tai harrastusta tms) vasiten lapselle tuputeta. Tällä hetkellä vaatetus onkin melko kirjavaa, täysin sen mukaan, mitä ollaan kavereilta kierrätettynä saatu. Myöhemmin Makko saa itse osallistua väri- ja vaatevalintoihin. Jos haluaa pitsisukkikset ja rusetin tukkaan, fine. Jos haluaa puvun, fine. Tai no se ei kyllä ehkä ole fine, mutta se on toinen juttu

Ylipäätään Makolle ei ole tuputettu eikä olla aiottu tuputtaa just mitään, mutta tämä lähtee nyt ihan käsistä, jos alan tätä syvemmin ruotia tässä nyt.

Joku tuossa mainitsemassani keskustelussa arveli, että lapsen sukupuoli olisi syytä kertoa edes sille lapselle. Mutta entäpäs, jos se lapsi kertoisikin sen meille muille?

Seli seli

Imetyksestä vielä. Siis omastani.

Mikä ihme siinä on, että joutuu selittelemään ja perustelemaan, että miksi vielä imettää lastaan (alle viisikuukautista)? Ja toppuuttelemaan niitä, joiden mielestä olisi hyvä ajatus antaa lapselle yhtä sun toista “maisteltavaa”?

Kai sitä nyt saa imettää, jos maitoa sattuu tulemaan ja lapsi kasvaa? Ja maisteltavaa siinä rintamaidossakin on, kyllä ne maut tulevat siitä läpi.

Aargh. Joskus vaan tuntuu, että koko maailma vastustaa imetystä…

Kodinhoitoa ja tekniikan ihmeitä

Makko tapittaa kiinnostuneesti sekä käyvää pesukonetta että imuria. (Jälkimmäistä tosin harvoin, koska sitä emme yleensä käytä, ainoastaan näinä hiekkaisina aikoina. Muuten käytössä on mikrokuitumoppi, kuivana ja kosteana.)

Mutta siis. Mikä johtopäätös tästä tulee vetää? Onko Makko kiinnostunut teknisistä vempaimista vai kodinhoidosta? Riippuuko se sukupuolesta?

Olen kyllästymiseen saakka kuullut juttua teknisistä vimpaimista riehaantuneista pojista ja hoivavietin omaavista tytöistä. Varmaan joo voi niinkin olla, mutta veikkaan, että se on ennen kaikkea se koneista lähtevä meteli, joka tässä vaiheessa ihmetyttää. (Näppärintä olisi, että Makko kiinnostuisi sekä kotitöistä että teknisistä vempaimista. Tulisi hyvää täydennystä perheemme nykytilanteeseen.)

Vastikään juuri kuulin juttua pariskunnasta, joka oli koittanut kasvattaa lapsensa mahdollisimman ilman kotoa tulevia rooliodotuksia ja eikös sitten heidänkin poikansa kiinnostunut autoista ja niin edelleen. Minua kismitti jutun kertojan autuas usko poikien ja autojen pyhään liittoon niin, että katosin paikalta vedoten vauvanhoitoon, kun en kerta kaikkiaan jaksanut alkaa vääntää aiheesta. Vaikka olisi tietenkin pitänyt jaksaa. Ei kai nyt hyvänen aika vanhemmat ole ne lapsen ainoat vaikutteenantajat. Eiköhän siinä ole suuri rooli myös muilla läheisillä, isovanhemmilla, vanhempien ystävillä, päivähoitopaikan ihmisillä, kaikilla.

Sehän se meitä välillä hirvittääkin.